HERKKUPYLLY

Aika kirjoittaa tarina minun takapuolen takana. Mun pylly kun tuntuu kiinnostavan erilaisten kommenttien perusteella aika monia. No okei, oikeasti tarinan koko mun muotojen takana, mutta takapuoli myy joten otsikoidaan teksti sillä 😏

Kerron teille nyt siis huikaisevan maagisen suuren salaisuuden, jonka avulla olen oman takapuoleni kasvattanut. Hieman ehkä eri muotoiseksi kuin monilla muilla aktiivisesti treenaavilla ja treeniä tukevasti syövillä ihmisillä.

Herkuilla!

Syön herkkuja joka viikko. Sokeriherkkuja, rasvaista ruokaa ja sokerisia juomia. Joinain viikkoina enemmän, joinain viikkoina vähemmän. Kuitenkin niin, että pisin aika täysin herkutta on mun kohdalla huikeat 16 päivää.

Mulle aika pitkä aika.

Edellinen listaus voi kuulostaa siltä että mätän herkkuja koko ajan ja paljon. Ei kuulkaa, herkkuja voi nautiskella myös sopivasti vetämättä övereitä. Saatan ostaa suuruuden hulluudessani puoli kiloa irtokarkkia, syödä niistä muutamat ja jättää pussin odottamaan seuraavaa herkkuhetkeä.

Ostaa mun ehdottoman lempparin, monsteripizzan, syödä siitä nuo ihanat taikinatangot yhden pizzapalan kera ja jättää loput kotiin syötäväksi toiselle aterialle. Koska jos söisin koko pizzan kerralla, olisi tuloksena ensinnäkin ähky ja toisekseen se että hakisin kuitenkin rasvanhimossani lisäksi vielä muita herkkuja.

Joinain herkkupäivinä saatan ostaa vain pari pientä lasten vanukasta. Tai okei ehkä alunperin lapsille suunnattua mutta kröhöm. Kaksi pientä annosta sisältää oikein oivan määrän sokeria eikä enempää tarvita.

Nippelitietona voisin paljastaa, että ihka ensimmäinen sähköpostiosoitteeni jonka väsäsin joskus ala-asteen puolella oli alkujaan vanukass93@ jotain. Rakkauteni vanukkaisiin on siis jatkunut jo vuosia. Vanhat mesekaverit muistaa!

Takaisin aiheeseen.

Muistan toki ajan jolloin vedin aina mieluummin överit kuin vajarit. Saatoin syödä pizzan, jäätelön, vielä irtokarkkeja kotiin päästyäni, juoda cocacolaa päälle ja syödä grillimakkaraa iltapalaksi. Ja mitähän vielä.

Joinain kertoina teen näin myös nykyään. Ainakin melkein. Nykypäivänä en kuitenkaan pysty millään samoihin mättösuorituksiin kuin ennen. Joissain piireissä tämä on säälittävää, mutta itse olen tähän erittäin tyytyväinen.

Ennen elin rasva- ja sokeripöhnässä koko ajan. Ihmekkös tuo että pikkuisen väsytti, itsetuntokin meinasi olla vähän alempana, paino nousi ja vaatteet kiristi.

Ei sillä, kiristää ne nykyäänkin jos menee ostamaan liian pieniä vaatteita. Niitä kun löytyy meistä jokaiselle, olit miten pulkannaru tahansa.

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin laihduttamaan. Halusin olla hoikempi, kevyempi ja pystyä käyttämään napapaitaa. Herkut jäi reilusti vähemmälle ja tilalle alkoi tulla koko ajan terveellisempää ruokaa.

Mukaan tulivat myös oikeasti tavoitteelliseksi luokiteltavat salitreenit vuoden 2015 alusta alkaen.

 Kuinkas ollakkaan, paino ei olekkaan lopulta liikkunut siihen suuntaan kuin alunperin piti, mutta vyötärö on kuitenkin alkanut kaventua elämäntapamuutoksen myötä. Ja perse kasvaa. Tai ei kasvaa, mutta kun vyötärö kapenee ja takapuolen ympärys pysyy samana kiitos erilaisten perille menneiden pakaratreenien ja optimaalisen ruokavalion, on tuloksena isomman näköinen pylly kuin aiemmin.

Vaikka painankin tänä päivänä muutaman kilon enemmän kuin laihdutuksen aloitettuani, on kroppani muoto muuttunut sen verran paljon että näytän nyt hoikemmalta, mutta silti sopivasti muodokkaammalta.

Se on se kun yhdistää kovan treenin, treeniä tukevan ruokavalion ja nauttii siihen päälle vielä vähän herkkuja niin johan alkaa takapuoli muotoutumaan! Tottakai siinä sivussa kaikki muukin. On minulla myös muutama vatsamakkara, selluliitti, alli ja mitähän vielä.

Salaisuus takapuoleni ja vartaloni takana on siis armollisuus ja rentous. En jaksa punnita ja laskea jokaista suupalaani. Joskus punnitsen jotain ja lisään sekaan jotain ei punnittua. Joskus syön aivan täysin fiiliksen mukaan, joinain päivinä punnitsen taas kaiken.

Tasapaino. Asia jonka harva ihminen osaa, enkä minäkään täydellisesti. Ihminen voi rakastaa lenkkeilyä, salitreeniä ja kaikenlaista muutakin liikuntaa ilman laihdutus-, tai kilpailutavoitetta.

Ihminen voi tykätä tietää mitä syö puntarin kautta, ilman että siitä tulee pakkomielle ja ehdottomuus. Ihminen voi nauttia sokerista ja rasvaisesta ruoasta, olematta läpeensä epäterveellinen ihminen.

Miksi kummassa pitäisi aina olla osa ääripäätä, kun voi olla onnellinen siinä keskellä?

Mun pylly on kasvatettu itseäni kuuntelemalla, sopivasti treenaamalla ja rentoutumalla, sekä suurella määrällä ruokaa. Ruokaa. Ei punnittua makroruokaa tai mättöruokaa, vaan ihan täyttä ruokaa monessa eri ihanassa muodossaan.

Herkuttelen tällä hetkellä yhdestä kolmeen kertaan viikossa.

Kuitenkin koska tämän hetken tavoitteenani on kiinteytyä ja kenties jopa pudottaa muutamia kiloja, täytyy ruokailupolitiikkaani hieman muokkailla. Tästä tavoitteesta ja siihen pääsemisestä lisempää kenties seuraavassa postauksessa, mulla on muutama sana sanottavanani laihduttamisesta noin yleensäkkin 😏

 

😊

Pauliina