tiistai 27. kesäkuuta 2017

IDEOITA

Heippa lukijat!

Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa ihan vain tämmöisen hömppäpostauksen ei oikeastaan mistään.

Arkeni koostuu tällä hetkellä koulutuspäivistä, tähän liittyvistä tehtävistä ja pohdinnoista, treenaamisesta ja höntsäilystä.

Tällä hetkellä mulla olisikin siis todella hyvin aikaa kirjoitella tänne blogiin ja mulla onkin jo muutama postauksen alku muhimassa. Nämä tarvitsevat kuitenkin vielä hieman aikaa, koska nämä postausideoihin juontaneet asiat eivät ole vielä ehtineet edes tapahtua.

Tokikin näihin asioihin liittyy myös paljon muuta. Haluan kirjoittaa teille ainakin unelmista ja miten ne voi omasta mielestäni saavuttaa. Tämän lisäksi aion kirjoittaa teille myöskin omista unelmistani ja siitä, miten olen ne saavuttanut tai miten aion ne saavuttaa.





Jotain uutta ja jännittävää on kuitenkin tapahtumassa jo ensi viikolla, siitä enemmän sitten ajallaan niin muualla somessani, kuin täällä blogissakin.

Unelmat ovat niin mahdottoman tärkeitä ja kivoja juttuja.

Tämän lisäksi olen miettinyt myöskin josko teitä kiinnostaisi lukea reumastani? Lempikirjoistani? Lemppari musiikistani? Meidän kissoista? 10 faktaa minusta? Kysymyspostaus? Minusta kämppikseni ja myöskin pikkusiskoni Pinjan näkökulmasta?

Treenijuttuja? Omasta treenitaustastani? Kroppani muutoksesta? Hiustyyleistäni? Lempparikosmetiikkapurnukoistani? Ja mitä näitä on.

Olisi tosi kiva kuulla mikä teitä kiinnostaa! Tokikin saattaa olla melko varmasti että kirjoitan ylläolevista aiheista anyways, mutta uudet ajatukset ja aiheet ovat aina tervetulleita. 

Omat ajatukset kun voivat puuroutua hyvin helposti, eikä sitä aina osaa edes nähdä kaikkia asioita joista voisi kirjoittaa. Mietiskelen ja pohdin kyllä paljon, mutta kumpa tietäisin mitä pukea myöskin kirjoitukseksi asti.

Eka ihan itte tehty raparperimehu ikinä!

Olisi myöskin kiva kuulla jos teillä olisi ideoita tai toiveita mahdollisiksi yhteistyökuvioiksi, tai asioiksi joita toivotte minun kokeilevan ja kirjoittavan myöhemmin. Oli kyse sitten jostain tekemisestä tai tuotteesta. 

Tykkään kokeilla uusia juttuja!

Mutta niin. Ei minulla tässä kohtaa mitään sen kummempaa. Palailen blogin pariin pian seuraavan ihan oikean postauksen kanssa, kiva jos jaksoit käydä lukaisemassa tämän postauksen ei juurikaan yhtään mistään.

Teitä on löytänyt tänne blogin ääreen todella kivasti näiden aiempien muutaman tekstin perusteella!

😊

Pauliina


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

LAIHDUTUSKUURILLA

Laihdutus kuulostaa monille ratkaisulta. Jos laihdutan enemmän tai vähemmän kiloja, olen hyvä ja hyväksytty.

Joillekkin laihdutus aiheuttaa pahaa mieltä ja ahdistusta. Minun pitää laihduttaa keinolla millä hyvänsä. Jos epäonnistun, olen huono.

Laihdutus on usein paikka päteä. Laihdutus aiheuttaa syömishäiriön, laihdutus on kaikille pakkopullaa, laihdutus vie elämänilon ja laihdutus on epäterveellistä. Laihdutuksen sijaan opi rakastamaan kehoasi sellaisenaan, korkeintaan kiinteydy laihdutuksen sijaan. Älä missään nimessä laihduta.

On perustettu myös ihan oma "Älä laihduta"- päivä. Mielestäni tuon päivän idea on lähtökohtaisesti hyvä. Tottakai ihmisten tulisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja elää terveellisesti. Mutta herranjestas mitä pirujen seinille maalaamista tuo teksti päivän kuvauksessa on!

Miksi laihdutuksesta tehdään niin kovin kamala ja paha asia? Tuntuu melkein että laihduttajista tehdään epäonnistujia. Ihan kuin vain itsestään epävarmat, heikolla itsetunnolla varustetut epäterveellisyyteen pyrkivät, tai vähintään päätyvät ihmiset laihduttaisivat.

Jos olet parasta aikaa laihduttamassa, tai laihduttanut, olet epäonnistunut rakastamaan itseäsi. Minun mielestäni tämä on aivan täyttä sontaa.




Miksi "Älä laihduta"- päivän sijasta ei voisi olla "Ole juuri sellainen kuin olet ja tee omalla vartalollasi mitä tahdot"- päivä. No okei, tälläinen päivä on ihan joka ikinen päivä vuodessa.

Älä laihduta. Ja pöh! Tottakai minä laihdutan jos minusta siltä tuntuu. Ja niin saat tehdä sinäkin.

Oma mielipiteeni on kuitenkin, ettei laihduttamaan kannata lähteä ilman hyviä valmisteluita, varsinkin pään sisällä. Jos pointtina on koko laihdutuksen ajan vain ja ainoastaan laihtua ilman käsitystä terveellisyydestä ja paremman fyysisen kunnon saavuttamisesta, voi homma lähteä lapasesta yllättävän huomaamatta.

Tällöin mieli voi kääntyä helposti pikaratkaisuiden, epäterveellisten kokeilujen ja hetkellisesti tehokkaiden pussikeittokuurien yms puoleen, terveellisyyden ja pitkäaikaisten kokonaisvaltaisten tulosten kärsiessä.

Lähtökohtana laihdutus voi toimia, mutta pitkäaikaisten tulosten hankkiminen voi olla vaikeaa ilman tätä tukevia tavotteita. En kuitenkaan sano että se olisi mahdotonta, en vain ole itse onnistunut pelkästään laihduttamaan.

Mieti siis miksi haluat laihtua? Mitä laihtuminen antaa sinulle? Mitä laihtuminen vaatii? Oletko valmis sitoutumaan laihdutuskuurille?

Kyllä, käytin juuri sanaa laihdutuskuuri. Tuota sanaahan ei toki saa käyttää, koska kaikkien täytyy pyrkiä kohti koko loppuelämän kestävää elämäntapamuutosta ja sen jälkeen elämäntapaa.

Kuitenkin jos tavoitteena on laihtua/pudottaa painoa, ei muutos voi kestää koko loppuelämää. Ihmisen kroppa ei kestä jatkuvaa miinuskaloreilla elämistä määräänsä enempää. Tämä määrä vaihtelee jokaisella yksilökohtaisesti.

Dieetti, laihdutuskuuri, painonpudotusprojekti ja muut ovat minulle aivan sallittuja sanoja. Kroppa voi kaventua, keventyä ja tiivistyä vain tiettyyn rajaan asti.

Elämäntapamuutoksesta puhutaan siinä vaiheessa, kun kuuri jatkuu ylläpitovaiheeseen ja sen yli. Siinä vaiheessa, kun kalorit ja muut ravintoaineet nostetaan taas määriin joilla kroppa palautuu laihdutuksesta ja siirtyy vaalimaan ja kehittämään kroppaa uudella tavalla.

Laihdutuskuuri jää laihdutuskuuriksi jos homma viedään epäterveellisyyksiin eikä laihdutusta lopeteta ajoissa. Laihdutuskuurissa ei ole mitään järkeä, jos laihdutuksen jälkeen palataan vanhoihin elämäntapoihin ja kerätään laihdutetut kilot takaisin.

Kyllä, tätä tapahtuu usein. Ei kuitenkaan läheskään kaikille. Laihdutusta on aivan turhaa mustamaalata. Sen sijaan laihdutuksen terveellisyys tulisi saada itsestäänselvyydeksi. Laihduttaa voi aivan täysin terveellisin keinoin, hyvällä fiiliksellä.

Älä laihduta- päivä on mulle melkein kiva päivä. Hyvä idea, ymmärrän mitä ajatuksella haetaan, mutta jotenkin en ihan kuitenkaan lämpeä.

Laihdutus ei ole pahasta tai väärin. Joskus laihdutus on tarpeen terveyden kannalta. Laihdutus voi saada alkunsa myöskin ihan vaan halusta näyttää erimuotoiselta jotta voi vaikkapa pitää erilaisia vaatteita.

Jokaisella on omat syynsä valintojensa takana, eikä niitä pitäisi joutua selittelemään niin kovasti.

Itse aloitin salitreenin alunperin koska halusin pystyä pitämään napapaitaa ja ottamaan napakorun. Heh, pitkälle on tultu, mutta laihdutuksesta tämä kaikki sai alkunsa. Lopulta en ole juurikaan laihtunut ainakaan painonpudotuksellisessa merkityksessä, mutta oppinut vartalostani niin paljon enemmän.



Jokaisella on oikeus olla juuri sen muotoinen kun on. Samalla jokaisella on kuitenkin oikeus haluta muuttua. Oikeus muuttua ja rakastaa vartaloaan sen muuttuessa. 

Jokaisen velvollisuus on kuitenkin myös huolehtia itsestään. Jos tunnet pientäkään epäilystä siitä ettet pärjää elämäntapamuutoksesi kanssa yksin, hanki apua! Personal Trainereita, ravintovalmentajia yms löytyy paljon ja vaikka minkälaisia!

Näillä näkymin oma valmistumiseni Personal Traineriksi siintää vuoden 2018 loppupuolella.

Elämäntapamuutoksen ei tarvitse, eikä minun mielestäni pidäkkään lähteä liikkeelle itseinhosta, huonosta itsetunnosta tai muusta negatiivisesta. Jos ajattelet elämäsi olevan kokonaan parempaa hoikkana, olet valitettavan suurella todennäköisyydellä väärässä.

Jos harkitset pudottavasi painoa tai laihduttavasi, kirjoita vaikkapa ylös ne kaikki asiat jotka laihduttaminen varmasti tuo mukanaan ja muuttaa paremmaksi. Veikkaan että niitä juttuja on loppupeleissä aika vähän.

Vielä vähemmän, kun mietit mitkä kaikki näistä asioista voisit saavuttaa ihan vain olemalla juuri senmuotoinen kuin olet, vain havahtumalla siihen kuinka ihana olet juuri nyt.

Sinulla on täysi oikeus omaan vartaloosi, sinulla on täysi oikeus nauttia siitä olit minkäkokoinen tahansa. Laihdutettuna tai ilman.


Niin sitäpaitsi.

😊

Pauliina


lauantai 17. kesäkuuta 2017

HERKKUPYLLY

Aika kirjoittaa tarina minun takapuolen takana. Mun pylly kun tuntuu kiinnostavan erilaisten kommenttien perusteella aika monia. No okei, oikeasti tarinan koko mun muotojen takana, mutta takapuoli myy joten otsikoidaan teksti sillä 😏

Kerron teille nyt siis huikaisevan maagisen suuren salaisuuden, jonka avulla olen oman takapuoleni kasvattanut. Hieman ehkä eri muotoiseksi kuin monilla muilla aktiivisesti treenaavilla ja treeniä tukevasti syövillä ihmisillä.

Herkuilla!

Syön herkkuja joka viikko. Sokeriherkkuja, rasvaista ruokaa ja sokerisia juomia. Joinain viikkoina enemmän, joinain viikkoina vähemmän. Kuitenkin niin, että pisin aika täysin herkutta on mun kohdalla huikeat 16 päivää.

Mulle aika pitkä aika.

Edellinen listaus voi kuulostaa siltä että mätän herkkuja koko ajan ja paljon. Ei kuulkaa, herkkuja voi nautiskella myös sopivasti vetämättä övereitä. Saatan ostaa suuruuden hulluudessani puoli kiloa irtokarkkia, syödä niistä muutamat ja jättää pussin odottamaan seuraavaa herkkuhetkeä.


Ostaa mun ehdottoman lempparin, monsteripizzan, syödä siitä nuo ihanat taikinatangot yhden pizzapalan kera ja jättää loput kotiin syötäväksi toiselle aterialle. Koska jos söisin koko pizzan kerralla, olisi tuloksena ensinnäkin ähky ja toisekseen se että hakisin kuitenkin rasvanhimossani lisäksi vielä muita herkkuja.

Joinain herkkupäivinä saatan ostaa vain pari pientä lasten vanukasta. Tai okei ehkä alunperin lapsille suunnattua mutta kröhöm. Kaksi pientä annosta sisältää oikein oivan määrän sokeria eikä enempää tarvita.

Nippelitietona voisin paljastaa, että ihka ensimmäinen sähköpostiosoitteeni jonka väsäsin joskus ala-asteen puolella oli alkujaan vanukass93@ jotain. Rakkauteni vanukkaisiin on siis jatkunut jo vuosia. Vanhat mesekaverit muistaa!

Takaisin aiheeseen.

Muistan toki ajan jolloin vedin aina mieluummin överit kuin vajarit. Saatoin syödä pizzan, jäätelön, vielä irtokarkkeja kotiin päästyäni, juoda cocacolaa päälle ja syödä grillimakkaraa iltapalaksi. Ja mitähän vielä.

Joinain kertoina teen näin myös nykyään. Ainakin melkein. Nykypäivänä en kuitenkaan pysty millään samoihin mättösuorituksiin kuin ennen. Joissain piireissä tämä on säälittävää, mutta itse olen tähän erittäin tyytyväinen.

Ennen elin rasva- ja sokeripöhnässä koko ajan. Ihmekkös tuo että pikkuisen väsytti, itsetuntokin meinasi olla vähän alempana, paino nousi ja vaatteet kiristi.

Ei sillä, kiristää ne nykyäänkin jos menee ostamaan liian pieniä vaatteita. Niitä kun löytyy meistä jokaiselle, olit miten pulkannaru tahansa.

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin laihduttamaan. Halusin olla hoikempi, kevyempi ja pystyä käyttämään napapaitaa. Herkut jäi reilusti vähemmälle ja tilalle alkoi tulla koko ajan terveellisempää ruokaa.

Mukaan tulivat myös oikeasti tavoitteelliseksi luokiteltavat salitreenit vuoden 2015 alusta alkaen.

 Kuinkas ollakkaan, paino ei olekkaan lopulta liikkunut siihen suuntaan kuin alunperin piti, mutta vyötärö on kuitenkin alkanut kaventua elämäntapamuutoksen myötä. Ja perse kasvaa. Tai ei kasvaa, mutta kun vyötärö kapenee ja takapuolen ympärys pysyy samana kiitos erilaisten perille menneiden pakaratreenien ja optimaalisen ruokavalion, on tuloksena isomman näköinen pylly kuin aiemmin.



Vaikka painankin tänä päivänä muutaman kilon enemmän kuin laihdutuksen aloitettuani, on kroppani muoto muuttunut sen verran paljon että näytän nyt hoikemmalta, mutta silti sopivasti muodokkaammalta.

Se on se kun yhdistää kovan treenin, treeniä tukevan ruokavalion ja nauttii siihen päälle vielä vähän herkkuja niin johan alkaa takapuoli muotoutumaan! Tottakai siinä sivussa kaikki muukin. On minulla myös muutama vatsamakkara, selluliitti, alli ja mitähän vielä.

Salaisuus takapuoleni ja vartaloni takana on siis armollisuus ja rentous. En jaksa punnita ja laskea jokaista suupalaani. Joskus punnitsen jotain ja lisään sekaan jotain ei punnittua. Joskus syön aivan täysin fiiliksen mukaan, joinain päivinä punnitsen taas kaiken.

Tasapaino. Asia jonka harva ihminen osaa, enkä minäkään täydellisesti. Ihminen voi rakastaa lenkkeilyä, salitreeniä ja kaikenlaista muutakin liikuntaa ilman laihdutus-, tai kilpailutavoitetta.

Ihminen voi tykätä tietää mitä syö puntarin kautta, ilman että siitä tulee pakkomielle ja ehdottomuus. Ihminen voi nauttia sokerista ja rasvaisesta ruoasta, olematta läpeensä epäterveellinen ihminen.

Miksi kummassa pitäisi aina olla osa ääripäätä, kun voi olla onnellinen siinä keskellä?

Mun pylly on kasvatettu itseäni kuuntelemalla, sopivasti treenaamalla ja rentoutumalla, sekä suurella määrällä ruokaa. Ruokaa. Ei punnittua makroruokaa tai mättöruokaa, vaan ihan täyttä ruokaa monessa eri ihanassa muodossaan.

Herkuttelen tällä hetkellä yhdestä kolmeen kertaan viikossa.

Kuitenkin koska tämän hetken tavoitteenani on kiinteytyä ja kenties jopa pudottaa muutamia kiloja, täytyy ruokailupolitiikkaani hieman muokkailla. Tästä tavoitteesta ja siihen pääsemisestä lisempää kenties seuraavassa postauksessa, mulla on muutama sana sanottavanani laihduttamisesta noin yleensäkkin 😏

 

😊

Pauliina











keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

OIKEALLA TIELLÄ

Ah ompas kivaa kirjoittaa taas! Kuten joku huomaa, aloitan blogin nyt uudelta pohjalta. Kirjoitan edelleen bloggeriin, mutta blogini osoite on uusi ja tämä teksti on ensimmäinen nykyisen uuden blogini kirjoitus. Vanhat tekstit pidän omassa tallessani ja hyödynnän niitä kenties vielä joskus oikean tilaisuuden tullen.

Koin helpommaksi aloittaa uudelleen, kuin lähteä muokkaamaan vanhaa. Yhteistyökuvioni ovat muuttuneet ja tahdon aloittaa tämänkin asian suhteen uudelta pöydältä. En halua leimautua entiseen, vaan keskittyä nykyhetkeen.

Yhteistyöt ovat kivoja ja toivottuja, mutta tahdon tehdä niitä omana itsenäni ja omia arvojani ja sydäntäni kuunnellen. 



Yksi suuri tekijä puhtaalta pöydältä aloittamiseeni on kaiken muun lisäksi aloittamani yrittäjäpajakurssi, jota olen käynyt nyt neljän viikon ajan. Olen oppinut tällä kurssilla mahdottoman paljon yrittäjyydestä. Siitä miten hyvä yritys toimii, kuin myös virheistä joita yrittäjänä voi tehdä.

Olen tutustunut uusiin kivoihin, eri aloja edustaviin yrittäjähenkisiin ihmisiin. Näiltä ihmisiltä olen jo näin lyhyen ajan aikana saanut monia uusia näkökulmia ja oppeja eri asioihin. Kuullut tarinoita ja nauranut paljon.

Tiedän nyt entistäkin paremmin mitä tahdon tehdä ja miten näitä unelmiani lähden tavoittelemaan. Osaan hyödyntää omia vahvuuksiani ja elämänkokemuksiani koko ajan paremmin, sekä myös ottaa oppia toisten ihmisten kokemuksista.

Samalla olen myös löytänyt itsestäni uusia heikkouksia, jotka jokaisen on hyvä oppia itsessään tunnistamaan.

Ennenkaikkea olen löytänyt ihmisiä, jotka uskovat minuun ja joilta saa yhtäkkiä vaikkapa raparperiä mehustamista varten. Ihmiset jotka auttavat toisiaan ylös, arvostavat jokaista omana itsenään ja ovat aidosti mukavia, on niitä mun tyyppejä.

Tämän yrittäjäpajakoulutuksen lisäksi unelmiani kohti aukesi viime viikolla myös toinen ovi. Minut hyväksyttiin mukaan opiskelemaan Varalan urheiluopiston liikunnan ammattitutkintoa + myös Personal Trainer- koulutukseen elokuusta alkaen.

Jaoin tunnelmia kouluun hyväksymisestäni snapchattiini @apukku ja sainkin tätä kautta mielettömän määrän tsemppiä ja onnitteluja. Kiitän teitä oikein nöyrästi vielä tätäkin kautta 💛

Pinterest!


Unelmat voivat olla lähempänä kuin uskookaan, kun vaan uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen niitä kohti. Oma mieli on meidän jokaisen pahin vihollinen. Joskus sitä pitää uhmata ja uskaltaa tehdä jotain uutta ja erilaista kehittyäkseen.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Ikinä ei tiedä mitä mahdollisuuksia elämä heittää eteen. Olen avoin kaikelle!

Muistakaahan että minut löytää myöskin instagramista @apukku. Liittykää myös ihmeessä blogini lukijoiksi ja käykää myöskin tykkäämässä blogini facebooksivusta @blogiserendipity. Pysyttepähän ainakin kartalla blogijutuissani!

Blogin kommenttiboxi on tästä eteenpäin auki myös teille anonyymeille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hyväksyn ainuttakaan asiatonta kommenttia julkaistavaksi. Siispä jokainen kommentti vaatii ilmestyäkseen mun hyväksynnän. 

Josko näillä uuteen alkuun. Jos teille tulee mieleen aiheita joista tahtoisitte lukea mun blogista ihan missä vaiheessa tahansa, otan postaustoiveita vastaan oikein mielelläni. Bloggaajaminäni sähköpostiosoite löytyy blogin oikeasta laidasta ja viestiä/kommenttia voitte laittaa myös muissa somekanavissani.

Ainoastaan oma henkilökohtainen facebooktilini on ihan muita juttuja varten. Sinne tulleisiin blogiani tai somettamistani koskeviin viesteihim en vastaile.

Siispä tervetuloa mukaan uudet ja vanhat lukijat. Luulempa että blogini tulee olemaan tulevaisuudessa aktiivisempi. Olen selättänyt jälleen monia kirjoittamiseni estäneitä lukkoja, enkä ota tästä enää niinkään vähää paineita.

Joskus kirjoitan jotain järkevämpää, joskus pöljempää. Joskus vain kuulumisiani, joskus jotain syvällisempää. Joskus lyhempää, joskus pidempää. Aina omana minunani.



😊

Pauliina