MUSIIKKI ON KAIKKIALLA

Musiikki on ollut mulle aina todella tärkeää. Saatan muistaa edelleen mikä kappale soi juuri tietyssä tilanteessa jopa lapsuuteeni asti. 

Perheeni on hyvin musikaalinen. Isäni on soittanut rumpuja eri kokoonpanoissa teini-iästään asti, äiti on laulanut aina, jopa tangomarkkinoiden semifinaaleihin asti. Isäpuoleni oli loistava basisti ja lahjakas musiikillisesti myös muutoin.

Musiikillisuus on osa sukujani niin äitini, kuin isänikin puolelta.

Muistan mustan bassovahvistimen lapsuudenkotini olohuoneen nurkassa, valkoisen tamburiinin jota opin heiluttamaan jo aivan pienenä, äidin laulut, koskettimet, piuhat ja kaikki elämäni rummut.

Muistan käyneeni katsomassa tanssilavojen järjestelyjä isäni kanssa, vierailleeni bändikämpillä ja opetelleeni soittamaan erilaisia biittejä niin sormiani napsuttelemalla, kuin myös naputtelemalla pöydänkulmia ja kattilanpohjia.

Opettelin minä soittamaan ihan oikeita rumpujakin, soitin pari vuotta kannelta, sekä lauloin torilla ja koulujen juhlissakin.

Äiti vuoden 1997 tangomarkkinoiden semifinaaleiden kuvauksissa 💛

Mutta vaikka soittaminen onkin mukavaa ja olen jopa melkein hyvä ottamaan uusia soittimia haltuun, olen enemmän musiikin kuuntelija.

Rakastan etenkin livemusiikkia, silloin kun sitä soitetaan hyvin. Äitini on opettanut minut sävelnatsiksi laulun suhteen, eri soittimia kuuntelen taas isäni ja isäpuoleni korvilla. 

Moni kappale tuo mieleeni muistoja ihmisistä.

Esimerkiksi Kari Tapion Mun sydämeni tänne jää tuo mun mieleen ukin, joka nukkui pois viime kesänä. On myös monia kappaleita ja bändejä, jotka muistuttaa mua mun isäpuolesta, joka me menetettiin jo 9 vuotta sitten.

On kappaleita jotka tuo mieleen mun ekan kännin, monia illanistujaisia tai muita kivoja tilanteita ja myös niihin kuuluvat ihmiset.

Niin paljon kappaleita joiden mieleen tuomat muistot saa mut itkemään, mutta myös monia jotka saa mut hymyilemään ja tanssijalan vipattamaan.

Kuuntelen musiikkia kun kävelen kauppaan, istun bussissa, tai liikun missä tahansa muuallakaan. Jostain syystä tykkään treenata salilla ilman musiikkia korvillani, mutta muutoin kuuntelen musiikkia lähes aina. 

Rakastan musiikkia joissa on koskettavat sanat, toisaalta myös musiikkia joka tanssittaa tai saa mut jaksamaan vielä ne muutamat juoksuaskeleet tai kyykkyhypyt lenkkipolulla.

Kuuntelen sekä suomalaista, että ulkomaista musiikkia. Enimmäkseen ulkomaista, koska on yllättävän vaikeaa löytää aidosti iloista suomalaista musiikkia. Sellaista joka ei käsittele ryyppäämistä. Toki ryyppylauluillekkin on omat saumansa.

Musiikki on mulle terapiaa. Samallalailla kuin lukeminenkin, josta kirjoitin aiemmin täällä.

Jos olen surullinen, kuuntelen tietynlaista musiikkia. Jos olen väsynyt, vihainen, iloinen, ihastunut tai mitä tahansa, jokaiseen mielentilaan ja tilanteeseen löytyy varmasti oma musiikkinsa. Musiikki auttaa mua käsittelemään tunteitani.

Tästä tekstistä piti tulla ehkä enemmän lempibiisejäni ja musiikkityyliäni käsittelevä postaus, mutta lähdetään liikkeelle tästä. Jatkan aiheesta myöhemmin inspiraation iskiessä. Voisin kirjoittaa teille niistä kappaleista jotka saa jaksamaan ja niistä jotka tanssittaa tai herättelee eniten.

Sen verran vielä, että kuuntelen musiikkia oikeastaan sieltä mistä sitä suinkin kuulen. Kuitenkin hyvät kuulokkeet ja kaiuttimet ovat mulle hyvin tärkeitä. Sainkin joku aika sitten testiin Sudio Swedenin Regent White- kuulokkeet, joista oon tykännyt kovasti. 

Kuva lainattu www.sudiosweden.com

Nämä ovat nyt toiset käytössäni tällä hetkellä olevat kuulokkeet. Nämä on huiput koska ne näyttää kivalta, tuntuu päässä kivalta, niitä ei tarvi laittaa ihan täysille jotta niillä kuulee jotain + ne ei päästä ääntä läpi, ainakaan läheskään niin paljon kuin monet muut testaamani kuulokkeet.

Näihin mun versioihin saa mukaan siis myös tuommoiset khuulit lätkät joita löytyy Sudion valikoimista muutamia erilaisia ja joita voi vaihdella sekä näihin valkoisiin, että myöskin valikoimiin kuuluviin mustiin kuulokkeisiin miten tykkää. 

Jos tahdotte itse kokeilla miltä Sudion kuulokkeet kuulostaisi, napatkaa talteen koodi PAULIINAV15 jolla saatte 15% alennuksen koko Sudio Swedenin valikoimasta tilatessanne tuotteita suoraan www.sudiosweden.com kotisivuilta.

Että näin. Musiikkia on ihan kaikkialla.

😊

Pauliina

RUOKAVALIOSTANI

Olette toivoneet minulta postausta ruokapäiväkirjastani, joten ajattelin kirjoitella teille miten syön perusarjessani. Tämä ei siis koske vain yhtä tiettyä päivää, vaan ruokavalioni peruspilareita.

En punnitse ruokiani läheskään aina. Silloinkin kun punnitsen, ei ole niin grammalleen justiinsa jos ruokaa tulee muutama gramma yli. Pääasiassa pidän punnitsemisella huolen siitä että syön varmasti tarpeeksi.

Tällä treenimäärällä ja perusaineenvaihdunnalla tarvitsee nimittäin yllättävän paljon energiaa ja jos söisin aina täysin fiilikseni mukaan, söisin lähes 100% varmasti hieman liian vähän.

Vaikka punnitsen ruokani, syön kuitenkin paljon eri sovelluksia ruuista. En siis syö aina riisiä ja kanaa, tai riisiä ja jauhelihaa yms, vaan valitsen ruokani aina sen mukaan mitä tekee milloinkin mieli. Tähän vaikuttaa todella paljon myöskin rahatilanteeni, Kelan tuet kun toimii miten toimii.

Aamupalalla syön yleensä joko puuron lisukkeineen, leipää, tai sitten jonkinlaisen "päiväruuaksi" luokiteltavan aterian. Esimerkiksi tänään söin herättyäni jauhelihaa ja riisiä, koska puuron keittäminen ei käynyt pienessä mielessäkään.

Jos kuitenkin aamupuuron syön, syön sen kanssa yleensä raejuustoa, marjoja/hedelmän, maapähkinävoita/öljyä ja juomana joko maitoa, mehua tai vettä.

Muina lämpiminä ruokina toimii yleensä joko kana+ riisi, jauheliha + riisi, jauheliha + makarooni, kana + makarooni, possunpihvi + ranskikset, kananfilee + ranskikset ja mitä näitä komboja nyt on. Melko perusruokaa.

Joskus tulee syötyä myös esim nakit ja muusia ja muuta tämmöistä perus kotiruokaa. Äitin tekemä jauhelihakastike joko pottujen tai spaghetin kanssa on esimerkiksi ihan tosi nam! 

Kastikkeita käytän kuitenkin melko harvoin, tai varsinkaan kokkaan sellaisia itse, mutta joskus sitäkin. Jos osaisin tehdä hyviä kastikkeita niin söisin niitä varmasti enemmän..

Kasviksia en syö kovinkaan usein ruoan kanssa, koska olen ehkä vähän outo. Napsin kuitenkin tomaattia, kurkkua, porkkanaa yms joko herkkuvälipaloina tai jälkiruokana ruoan jälkeen. Tykkään tuoreista kypsentämättömistä kasviksista sellaisenaan 💛

Hedelmät on myös herkkua! 

Syön noin 5 kertaa päivässä. Joskus 4, joskus 6. Tämä riippuu ihan päivän pituudesta. Joinain laiskamatopäivinä herään vasta puolenpäivän jälkeen ja nukahdan jo aikaisin illalla, joten en ehdi syödä niin paljoa! 😆

Joinain päivinä taas tulee heräiltyä ihmisten aikaan kouluun yms muihin ihmisten menoihin, jolloin päivä venyy pitemmäksi ja ruokaa tarvitaan enemmän. Pyrin pitämään ruokailuvälin noin kolmessa tunnissa, joskus tämä venähtää kuitenkin 4 tuntiin ja mahanmurina on kyllä myös sen mukainen.

Syön siis aamupalan, 2-4 lämmintä ruokaa ja iltapalan johon en ota yleensä mukaan hiilareita. Joskus syön kuitenkin leipää vielä illallakin. En siis pelkää hiilareita vaan syön niitä jopa jokaisella päivän ateriallani.

Tämän voi huomata vartaloni muodoistakin, mutta toisaalta näin söin ollessani hoikempikin.

Syön treenipäivinä hieman enemmän kuin lepopäivinä, ainakin noin suunnilleen. Itse ruokaa en mitoita niin tarkasti treeni- ja lepopäivien mukaan, mutta jo treenin jälkeen juomani palautusjuoma tuo treenipäiviin hieman lisää energiaa.

Lisäravinteista käytän palautusjuomassani Nutri Worksin Osmo Worx hiilihydraattijauhetta ja Iso Worx proteiinijauhetta. Joinain treenikertoina juon treenin aikana vielä Nutri Worksin vihreän omenan makuista EAA aminohappojauhetta, koska se edistää proteiinisynteesiä yms, mutta myös koska se maistuu ihanan raikkaalta kovan treenin aikana 💛

Aamupalaan liittyen, nappaan kapselit allaolevista purnukoista aina heti aamupalan jälkeen. Omega 3, Magnesium + B6 vitamiini ja multivitamiinini tulevat myöskin Nutri Worksilta.

Truefanina aiemminkin levittämäni alekoodi normaalihintaisiin Nutri Worksin tuotteisiin onkin edelleen voimassa aina tämän vuoden 2017 loppuun saakka osoitteessa aminopörssi.fi. Koodilla apukku10 saatte siis 10% alennuksen mm. näistä postauksessa mainitsemistani tuotteista!

Muita lisäravinteita näiden lisäksi en oikeastaan käytä. Olen kyllä kokeillut esim. erilaisia preworkout juomia, mutta en ole kokenut niistä olevan juurikaan hyötyä itselleni joten en ole perehtynyt näiden käyttöön sen kummemmin. Kuitenkin kun niin moni luottaa niihin, ei ne voi kai kuitenkaan ihan huuhaata olla!

Eikä sitä hyötyä tietenkään huomaa vain muutamalla kokeilulla..

Tässäpä siis tämmöinen hyvin yleisluontoinen kirjoitus mun ruokailuista. Jos jokin aiheeseen liittyvä kiinnostaa teitä enemmän, pistäkää ihmeessä kysymyksiä tai uusia postausideoita tulemaan esim, tänne blogin kommentteihin!

Ruuasta voi puhua aina, ruoka on elämä 💛

Käykää myös ihmeessä lukemassa aiempi kirjoitus herkuttelustani postauksestani herkkupylly.

😊

Pauliina

KYSYMYKSET JA NIIDEN VASTAUKSET

Sain sunnuntaina idean postauksesta joka rakentuisi snapchat- seuraajieni kysymistä kysymyksistä ja minun vastauksistani näihin. Seuraa siis kysymys-vastauspostaus! Jotta ette joutuisi lukemaan romaania täällä blogissa, jaoin kysymystulvan noin kahtia ja vastaan toiseen puoleen kysymyksistä snapchatissani @apukku huomenna torstaina 13. heinäkuuta. Kellonaikaa en osaa vielä sanoa, mutta vastaukset löytyvät tuolta joka tapauksessa perjantain puolelle saakka. 

Ilmoittelen vastausteni snäppiin ilmestymisestä huomenna instagramiini @apukku!

Ihan jokaiseen minulle esitettyyn kysymykseen en valitettavasti vastaa joko niiden asiattomuudesta johtuen, tai koska haluan pitää joitain asioita myös ihan vain itseni ja läheisteni tiedossa.

Todella monet kysyivät myöskin samoja asioita, joten yhdistin monia kysymyksiä yhdeksi.

Mitä minulta sitten kysyttiin?

Mitä kouluja olet käynyt?

Peruskoulun lisäksi olen valmistunut vaatetusompelijaksi vuonna 2012 ja ylioppilaaksi vuonna 2013. Tein tuolloin kolmoistutkinnon, eli suoritin samanaikaisesti sekä ammattitutkinnon, että koko lukion oppimäärän ja ylioppilastutkinnon. Aloitin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa vuonna 2014, mutta jätin opinnot kesken keväällä 2016. Sivuaineita opiskeltuani jätin yliopisto-opinnot kokonaan jouluun 2016.

Oletko tykännyt asua Tampereella? Missä kaikkialla olet asunut?

Olen tykännyt ihan mahdottomasti! Tampere on ollun jostain syystä mun unelmakaupunki pikkutytöstä asti ja tämä tuntuu tähän astisista kotikaupungeista kaikkein eniten kodilta. Olen asunut yhteensä 9 paikkakunnalla. Viimeisimmät 4 ennen Tamperetta ovat Jyväskylä, Seinäjoki, Kiuruvesi ja Iisalmi. Vaikka olenkin asunut muualla ennen Iisalmea, tunnen Iisalmen kuitenkin lapsuuden kotikaupungikseni.

Oletko puhdasjalkainen kaupunkilainen?

Olen ja en. Olen asunut lapsuuteni melkoisen pienillä paikkakunnilla ja maaseutu on ollut tuolloin erittäin lähellä minua vaikka kaupungissa olen asunutkin. Rehdisti maalla asuin kuitenkin noin 5 vuotta vuosina 2004-2009 ollessani huostaanotettuna sijaiskodissa. Maalla on ihan älyttömän mukavaa, mutta viihdyn kuitenkin enemmän hieman isommassa kaupungissa!

Montako sisarusta sinulla on? Oletko vanhin lapsista?

Meitä on yhteensä 5. Minä ja minun 4 puolisisarustani. Pikkusisko ja 3 pikkuveljeä. Asun tällä hetkellä kämppiksinä siskoni kanssa, joten Pinja voi olla jo tuttu kasvo monelle teistä!

Mitkä ovat loppukesän suunnitelmasi?

Aion ottaa rennosti, opiskella, tehdä vapaaehtoistyötä, somettaa ja suunnitella tulevaisuutta.

Aiotko käydä festareilla tänä kesänä?

Itseasiassa kyllä vaikken festari-ihminen niin kovin olekkaan! Toki tämäkin menee vapaaehtoistyön piikkiin kun lähden 21. heinäkuuta Blockfesteille puhumaan Planin tekemästä lastenoikeustyöstä. Tai ehkä enemmänkin jakamaan festarikansalle rannenauhoja, siirtotatuointeja ja ottamaan yhteiskuvia meidän Kamu- maskotin kanssa. Mikäli teitä lukijoitakin voisi kiinnostaa kokea hieman erilainen festarikokemus, tulla osaksi Planin vapaaehtoistoimintaa ja viettää päivä tehden hyvää mun kanssa, me tarvitaan kipeästi lisää porukkaa Blockfestien ständille! Kamu- maskotin sisäänkin kaivataan tyyppiä joka jaksaa halia, vilkuttaa ja olla kuvattavana 😉 

Päivästä saa palkaksi hyvän mielen, pientä välipalaa sekä lounaan pitemmän vuoron tekeville. Jos innosti yhtään, laita ihmeessä viestiä minulle mitä kautta tahansa ja kysy lisää, homma ei ole vaikeaa ja mun kanssa pärjää aivan varmasti. Olen ollut mukana Planin toiminnassa nyt 3 vuotta, josta viime vuoden paikalliskoordinaattorina Jyväskylän Planin vapaaehtoistoiminnassa.

Ovelasti sisällytin tämän mainostuksen tähän eikö jeh?

Mitkä ovat suunnitelmasi syksylle/tulevaisuudelle?

Kuten edellä mainitsin, tämä on vielä suunnittelun alla. Kun jokin suunnitelma toteutuu, alan suunnittelemaan jotain uutta jo heti samointein. Tavoitteet kasvaa ja muuttuu koko ajan! 

Tällä hetkellä suunnitelmissa on kuitenkin saada tällä hetkellä opiskelemani yrittäjäpajakoulutus/yrittäjän ammattitutkinto päätökseen vuoden loppuun mennessä, aloittaa opiskelu liikuntaneuvojaksi + Personal Traineriksi Varalan urheiluopistossa, kehittää blogiani, tehdä suunnitelmia ja laskelmia tulevaa yritystäni ajatellen, oppia uutta ja nauttia elämästä. Uudet yhteistyökuviot ovat myös erittäin tervetulleita ja työpaikka omalta alaltani ei olisi myöskään ollenkaan pahitteeksi ihan jo opintojanikin ajatellen.

Niijja sitten aion opetella seisomaan päälläni!

Vihaatko jotain osaa kropassasi?

En vihaa, mutta jos mainitsen yhden epäkohdan kropassani niin ne on mun selkämakkarat. Näidenkin kanssa elelee toki ihan loistavasti eikä nämä rajoita mun elämää mitenkään, mutta olishan se toki sievempää jos ne ei tuolla olisi! Mitään sellaista kropastani ei kuitenkaan löydy mitä oikeasti häpeäisin.

Haluaisitko muuttaa jotain itsessäsi?

Ulkonäöllisesti voisin ottaa nuo selkämakkarat pois. Mutta jos miettii minua kokonaisuudessaan, voisin muuttua luonnostaan pirtsakammaksi jo touhukkaammaksi. Olen luonnostani äärimmäisen laiska ja saan tehdä töitä tämän kanssa joka ikinen päivä. Muttaku nukkuminen ja sohvalla löhöily on niin kivaa!

Lempikohta ulkonäössäsi?

Hmm. Joko mun hiukset tai sitten mun takapuoli. En osaa valita!

Lempiliikkeesi kuntosalilla?

Jos ei saa valita lempiliikettä kullekkin lihasryhmälle erikseen, nii kyllä se on suorinjaloin maastaveto kahvakuulalla tai käsipainoilla/-painolla joko yhdellä, tai kahdella jalalla.

Kuinka kauan olen treenannut?

Jos miettii oikeasti tavoitteellisesti, niin vuoden 2014 tammikuusta alkaen. Tokikin tavoitteellisen treenin ja siihen vaadittavan asenteen opin ehkä vasta joskus vuoden 2015 syksyllä. Onneksi aloittelija saa kohotettua kuntoaan vähän vähemmälläkin! Ekan oman salikortin ostin kuitenkin jo vuonna 2011.

Miten pidät treenimotivaatiotasi yllä?

Liikunta on mulle asia johon en pystynyt joskus. Reuma vei mun liikuntainnon ja liikuntamahdollisuudet lähelle nollaa joskus ja nyt kun mä pystyn, tahdon ottaa siitä kaiken hyödyn irti.

On mahtavaa huomata kerrasta toiseen kuinka mä pystyn asioihin joihin ajattelin olevani liian huono ja heikko joskus. Tämä koskee myös tätä luontaista laiskuuttani. Hitto että on voittajafiilis kun huomaa kuinka liikunnasta on tullut luonnollinen osa mun elämää kun muistaa ne alun kiroilut, itkut ja taistelut itsensä liikkeelle saamiseksi!

Enää ei tarvi pakottaa.

Kuka on idolisi?

Alecia Moore.

Lempituoksusi?

Kevät!

Onko sinulla ollut muita lemmikkejä kuin kissoja?

Kotiosoitteestani on löytynyt koiria, kissoja, pässi, hevosia, kaneja, gekkoja, kalkkunoita, hanhia ja ankkoja. Toivottavasti en unohtanut mitään! Olen ÄÄRIMMÄISEN eläinrakas 💛

Onko Tyyne ensimmäinen oma kissasi?

Kyllä on.

Kuinka kauan Tyyne on ollut sulla?

Tyyne muutti mun luokse 6.9.2016, eli ei vielä vuottakaan! Tuntuu kyllä niinkuin tuo karvapallo olisi ollut mun elämässä paljon kauemmin.

Tässäpä näitä teitä lukijoita ja seuraajiani kiinnostaneita asioita minusta. Osan vastauksista löydätte siis huomenna snapchatistani, käykää ihmeessä kuuntelemassa höpinöitäni sitäkin kautta. 

Blogiin on tuloillaan seuraavaksi parikin erilaista postausta liittyen osittain uusiin yhteistyökumppaneihini. Vähän uudenlaista juttua jälleen, lisää mulle tärkeistä jutuista! Treeneistäni olette kyselleet kovasti myöskin ja olen kehittämässä pieni- tai suurimuotoista postaussarjaa treenijuttuihin liittyen. 

Pysykää kuulolla!

😊

Pauliina

10 FAKTAA MINUSTA

Multa on toivottu postausta randomeista faktoista itsestäni, siispä saamanne pitää! Seuraavaksi siis kovan ja monta päivää kestäneen aivoriiheni tuloksia. On muuten yllättävän hankalaa keksiä itsestään mitään omaperäistä ja jännittävää..

FAKTA 1

Opiskelin espanjaa lukiossa kolmen kurssin verran. Olin jopa aika hyvä! Kurssiarvosanatkin tais olla oikein ysiä kuulkaa 😉 Valitettavasti en kerennyt opiskella kieltä enempää lukiossa koska kolmoistutkinnon aikataulut painoi päälle. Vanhojen tanssit jätin kuitenkin väliin espanjan kurssin vuoksi, mikä ehkä kaduttaa hieman. Aloitin espanjan opiskelun uudelleen viime syksynä yliopistolla, mutta kurssin opettaja otti mua niin pahasti pannuun että ei pystynyt ei kyennyt. Jotain tajua kielestä on kuitenkin vielä jäljellä, saatan ymmärtää vielä osia espanjan kielisistä keskusteluista uutisissa yms!

Aion ehdottomasti opetella kieltä enemmän vielä jossain elämänvaiheessa, ehkä jo ensi syksystä alkaen!

FAKTA 2

En syö salaattia. Muuta kuin hampurilaisen välissä. Melkolailla kaikki salaattiin lisättävät ainekset menee, mutta lehtisalaatti, jäävuorisalaatti.. Ei vaan mene! Tomaatit, kurkut, paprikatkin yms syön yleensä mahdollisimman kätevästi lähes kokonaisena ihan vain käsin. Jälkiruokana tai välipalana, harvoin muun ruoan yhteydessä. Raakana, ei missään nimessä kypsennettynä.  

FAKTA 3

Kyykky, penkki ja maastaveto. Jälkimmäistä olen kokeillut vain tekniikkaharjoituksina, kaksi ensimmäistä kuuluu treeniohjelmaani usein vain alkulämmittelyliikkeinä ja vain silloin tällöin harvoin ihan hampaat irvessä puskettavana. En vaan pidä näistä liikkeistä perusmuodossa sellaisenaan, vaan muokkailen näitä aina hieman eri liikkeiksi. Esim vinopenkki käsipainoilla, yhden jalan maastaveto, bulgarialainen kyykky yms on oikein oivia liikkeitä!

Tulossa myöhemmin postaus/postauksia myöskin treenejäni koskien, näytän teille silloin omia lemppariliikkeitäni kullekkin lihasryhmälle!

FAKTA 4

Olin joulupukkina ammattikouluni joulujuhlassa. Kyllä, minä. Ei vissii löytyny vakuuttavampaa tyyppiä rooliin 😆 Oikeasti kyseessä oli ystäväni pitämä joulujuhlapuhe johon tarvittiin joulupukki taustalle hillumaan. Kukaan muu ei suostunut, joten mitäpä sitä ei tekisi ystävänsä eteen!

FAKTA 5

Tykkään piirtää. Olen piirtänyt paljon lapsesta saakka, nyt viime vuodet kuitenkin paljon vähemmän. Olen ollut muumipiirustuskurssilla, taidepiirtämisen alkeiskurssilla ja 2 vuotta kuvataidekoulussa kansalaisopistoissa, sekä kuvittanut erästä lastenkirjaa liittyen aiempiin lastentarhaopettajaopintoihini (kirja oli ihan vain yksi tehtävä kurssia varten, ei lähdössä julkaisuun ainakaan tällä tietoa 😉). Haaveilen kovasti aloittavani vielä jonkinlaisen taidekurssin, piirtäminen on yksi mun jutuista 💛

FAKTA 6

Moni tietää että asun tällä hetkellä kimppakämpässä pikkusiskoni kanssa ja että meidän välit ovat todella läheiset. Aina tunteeni tuota riiviötä kohtaan eivät ole olleet kuitenkaan näin lämpimät. Ensinnäkin, kun olet ollut 5 vuotta kaiken keskipisteenä ja yhtäkkiä kuvioon tulee tuommoinen kiljuva rääpäle, niin öö, mitähän pirua? Kaiken huomion varastuksen lisäksi se roikkui vielä aina jalassa kiinni, jolloin tuo riippakivi tuli hylättyä välillä ties minne. Joo leikitään vähän piiloa, mee sinä piiloon nii me etsitään sut pian. 

Arvatkaa etsinkö?

FAKTA 7

Tämän moni vähänkään vanhempi snäppiseuraajani on kenties jo huomannutkin. Pelkään lintuja ja perhosia ihan kuollakseni. Mun sielu itkee joka kerta kun lintu tai perhonen leijailee mun henkilökohtaiselle reviirilleni, eli ehkä suunnilleen kymmenen metrin säteelle minusta. Tiedän että tätä voi työstää, ja työstäkin pikkuhiljaa... Kuitenkin siinä vaiheessa jos siivekäs otus tulee parin metrin etäisyydelle minusta mä joko itken, juoksen karkuun, maastoudun, huudan tai teen jotain muuta todella akwardia.

FAKTA 8

Mulla on pissahätä ihan aina. Joudun ramppaaman vessassa koko ajan, varsinkin silloin kun ei pitäisi. Mystisesti aina kun pitäisi lähteä jonnekkin, kun on kiire, kesken mehukkaimman leffakohtauksen, miljoona kertaa luennon/oppitunnin aikana yms. Automatkoista puhumattakaan! Tämä on ehkä yleisin aihe josta mun perhe ja kaverit mulle vittuilee. Mutta minkä sitä hädälleen mahtaa.

FAKTA 9

Rakastan dokumentteja. Varsinkin jos ne käsittelee rikoksia, maailman syntyä (dinosaurukset!) tai eläimiä. Eläinjuttuja tulee katsottua enemmän, murhajuttuja vielä enemmän ja maailman syntyä käsitteleviä juttuja aina vuoden lopussa joululomalla.

FAKTA 10

Osasin soittaa kanteletta joskus. Kenties pienellä (todella pitkäkestoisella ja hermoja raastavalla) harjoittelulla voisin osata vieläkin. Kävin kanteletunneilla ollessani ala-asteen 5-6 luokalla, mutta tuolloin homma ei tuntunut mun jutulta ja lopetin soittamisen. Eipä tuollaista taitoa osannut arvostaa tuolloin, mutta nyt tahtoisin ehkä jopa aloittaa uudelleen. Harmi että kanteleet ei oo mitenkään halvimmasta päästä!

Ai että ku muistan miten soitin My heart will go onin jossain juhlassa joskus.. Ja mitähän muita biisejä niitä oli.


Että tämmöistä. Mitään kovin suuria ihmeellisyyksiä nämä jutut ei tosiaan ole, mutta ehkäpä näistä joku tuli jollekkin yllätyksenä. Onko joku kohdista sellainen johon samaistuit? Olisi kiva kuulla jos on!

😊

Pauliina

ELÄMÄNI KIRJOINA

Seuraavaksi kirjoitus yhdestä mun kaikkien aikojen lempijutusta. Kirjoista. Tai lukemisesta, miten sen nyt ottaa. Olen rakastanut lukemista aina. Olen lukenut lastenkirjoja, nuorten kirjoja, romaaneja, novelleja, näytelmiä ja ties mitä ihan pikkuisesta tytöstä saakka.

Ensimmäisiä kirjojani en muista, mutta ekoja kirjahurahduksiani olivat Pollux heppakirjat, sekä Merja ja Marvi Jalon kirjoittamat heppa- ja koirajutut. Kuitenkin kirjaston nuortenosastolle eksyessäni musta tuntuu että olen lukenut oikeastaan kaiken. 

Vähintään yhden kirjan jokaista sarjaa, useita kokonaisia sarjoja ja eri kirjailijoiden kokonaisia tuotantoja.

Suureen osaan lukemistani kirjoista liittyy jokin muisto tai tarina. Saatan muistaa tismalleen missä olen tietyn kirjan lukenut, mihin aikaan, missä lukemisasennossa ja että menikö kirja kerralla vai useammassa lukukerrassa.

Muistan esimerkiksi kuinka viittasin itseni vapaaehtoiseksi lukemaan Koko kaupungin Vinskiä luokan eteen ala-asteella aina kun vain voin. 

Muistan kuinka sain Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen äidiltäni päivää ennen kuin minut otettiin uudelleen huostaan, vielä viideksi vuodeksi. Sain kirjan heinäkuussa 2004. Muistan millä sanoin äiti kehui kirjaa ja kuinka se kehoitti lukemaan kirjaa niissä heppalakanoissa, jotka sain ottaa mukaan sijaiskotiin.

Olin asunut sijaisperheessä aikaisemmin jo vajaan vuoden, jona aikana olin halunnut lukea kaikenlaisia mahdollisia äidin lempikirjoja. Ikävää voi käsitellä niin moni eri tavoin.

.

L.M. Montgomeryn Runotyttö- ja Anna- sarjaa, kuin myös Louisa May Alcottin kirjoja mulle suositteli myöhemmin yksi tuon sijaiskodin työntekijöistä. Muistan hyvin missä kohtaa paikallista kirjastoa nuo kirjat sijaitsivat.

Sijaiskodissa tuli luettua myös mm. Replicat, Neiti Etsivät (en muista menikö ihan kaikki vai jäikö paria vajaaksi), Bert- kirjat ja monia muita kirjasarjoja.

Ylä-asteen puolesta tuli luettua mm. Sotaromaani, Sinuhe Egyptiläinen, Nuoren tytön päiväkirja, Pikku Prinssi ja monia muita liittyen moniin koulutehtäviin. Toki taisin mennä usein sieltä missä aita oli korkeimmillaan, olisihan niitä kevyempiäkin vaihtoehtoja kai ollut.

Lukeminen on ollut mulle aina mieluista ja helppoa, joten tykkäsin lukea pitempiäkin kirjoja jo aika nuorena. Kirjoja jotka oikeasti opettaa jotain.

Lukion äidinkielen kursseja vartenkin olisi pitänyt toki lukea kirjoja, mutta koska olin lukenut jo jotain lähes jokaisesta kirjaryhmästä, keskityin mieluummin jaksamaan kolmoistutkinnon yli ja luin vain sen mitä oli pakko jaksaakseni lukea muuta.

Kirjat on ollut mulle myös yksi suuri keino selviytyä. Kun elämässä tapahtuu kaikenlaista pahaa, löytyy jostain kirjasta jokin samaistuttava hahmo aivan varmasti. Näistä hahmoista saa voimaa jatkaa, ihan omanlaistaan vertaistukea.

Näistä kirjoista yksi on Jacqueline Wilsonin Lola Rose. Kiitos tämän kirjan, jaksoin taistella läpi mun viimeiset vuodet tuolla sijaiskodissa. Tämä kirja opetti mut unelmoimaan ja miettimään elämää hieman eri kantilta. Lapsen mielelle sopivaa luettavaa, joka sisältää kuitenkin paljon oikeaa elämää.

Sydämen voima - Baptist de Pape

Sitten on olemassa kirjoja, jotka ovat todella opettaneet mua ajattelemaan. Käymään läpi niitä asioita, jotka ovat tehneet mun lapsuudesta sellaisen jollaisen pienen lapsen elämän ei ehkä pitäisi olla. Esimerkkinä Tommy Hellstenin kirjat. Näitä löytyy mun kirjahyllystä monta.

On olemassa paljon kirjoja, jotka auttavat laajentamaan maailmankuvaa, ajattelemaan monipuolisemmin ja tulemaan viisaammaksi. 

Näitä kirjoja ovat mun mielestä niin erilaiset opiskeluun liittyvät kirjat, elämäntaito-oppaat, kuin myöskin elämänkerrat. Niistä oppii niin paljon! Kun tietää kuinka joku suuri tai vähemmän suuri ihminen on saavuttanut sen mitä on ja että millä keinoin selvinnyt niistä oman elämänsä haasteistaan, saa näistä tarinoista ihan mielettömästi oppia myös omaan elämään.

Kuitenkaan ei pidä väheksyä mitään muutakaan kirjallisuutta. Kuinka moni voi muka väittää ettei olisi oppinut jotain paikannimeä, maailmanihmettä tai kuuluisan superihmisen nimeä esim. Aku ankasta? Minä ainakin oon!

Tämän kirjoituksen kuvituksena on muutamia mun omasta kirjahyllystä löytyviä kirjoja. Niitä on mulla yhden kirjahyllyllisen verran. Ennen mulla oli kaksi kirjahyllyllistä, mutta jouduin luopumaan toisesta puoliskosta edellisen pienen kotini tilanpuutteen vuoksi.

Onneksi nuo kirjat menivät hyvään käyttöön, lahjoitin ne paikkaan jossa niitä pääsee lukemaan niitä todella tarvitsevat ihmiset. Jonain päivänä tahdon kuitenkin kerätä itselleni kirjaston. 

Netflix ja muut on kivoja, mutta tahdon oman versioni kirjoina. Olisi aina joku vanha lemppari tai klassikko luettavana jos tarve iskee.

Postauksen pointtina ei ole varsinaisesti esitellä mun lempikirjoja, koska se on ihan mahdotonta. Kaikki kirjat ovat omalla tavallaan hyviä, enkä osaa oikein valita edes lempigenreäni niistä kaikista.

Kirjat ovat kuitenkin ihan mielettömän suuri osa mun elämää ja olen oppinut niistä paljon. Suosittelenkin lukemista ihan kaikille, jossain muodossaan. Luette sitten mistä aiheesta tahansa, missä muodossa tahansa.

Eihän läheskään kaikki minunkaan lukema ole edes näinkään syvällisesti avattavissa mitä tähän raapustin. Kyllä minä luen hömppääkin. Esimerkiksi Tuija Lehtisen ja Cathy Kellyn kirjoja kuluu varsinkin kesäisin ihan kivasti. Nimenomaan niitä lähes samalla juonella varustettuja hömpänhömppä rakkaustarinakirjoja.

Toisaalta kenenkään ei tietenkään tarvitse lukea. Kuitenkin jos katsot leffan tarinasta jonka tiedät olevan olemassa myös kirjana, menetät melkoisen suuren osan tarinaa katsomalla vain elokuvan. Kirjat kätkee sisälleen niin paljon enemmän yksityiskohtia, mutta samalla myöskin tilaa mielikuvitukselle.

Mutta tämä on vain lukutoukan mielipide. 

😊 

Pauliina