ELÄMÄNI KIRJOINA

Seuraavaksi kirjoitus yhdestä mun kaikkien aikojen lempijutusta. Kirjoista. Tai lukemisesta, miten sen nyt ottaa. Olen rakastanut lukemista aina. Olen lukenut lastenkirjoja, nuorten kirjoja, romaaneja, novelleja, näytelmiä ja ties mitä ihan pikkuisesta tytöstä saakka.

Ensimmäisiä kirjojani en muista, mutta ekoja kirjahurahduksiani olivat Pollux heppakirjat, sekä Merja ja Marvi Jalon kirjoittamat heppa- ja koirajutut. Kuitenkin kirjaston nuortenosastolle eksyessäni musta tuntuu että olen lukenut oikeastaan kaiken. 

Vähintään yhden kirjan jokaista sarjaa, useita kokonaisia sarjoja ja eri kirjailijoiden kokonaisia tuotantoja.

Suureen osaan lukemistani kirjoista liittyy jokin muisto tai tarina. Saatan muistaa tismalleen missä olen tietyn kirjan lukenut, mihin aikaan, missä lukemisasennossa ja että menikö kirja kerralla vai useammassa lukukerrassa.

Muistan esimerkiksi kuinka viittasin itseni vapaaehtoiseksi lukemaan Koko kaupungin Vinskiä luokan eteen ala-asteella aina kun vain voin. 

Muistan kuinka sain Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen äidiltäni päivää ennen kuin minut otettiin uudelleen huostaan, vielä viideksi vuodeksi. Sain kirjan heinäkuussa 2004. Muistan millä sanoin äiti kehui kirjaa ja kuinka se kehoitti lukemaan kirjaa niissä heppalakanoissa, jotka sain ottaa mukaan sijaiskotiin.

Olin asunut sijaisperheessä aikaisemmin jo vajaan vuoden, jona aikana olin halunnut lukea kaikenlaisia mahdollisia äidin lempikirjoja. Ikävää voi käsitellä niin moni eri tavoin.

.

L.M. Montgomeryn Runotyttö- ja Anna- sarjaa, kuin myös Louisa May Alcottin kirjoja mulle suositteli myöhemmin yksi tuon sijaiskodin työntekijöistä. Muistan hyvin missä kohtaa paikallista kirjastoa nuo kirjat sijaitsivat.

Sijaiskodissa tuli luettua myös mm. Replicat, Neiti Etsivät (en muista menikö ihan kaikki vai jäikö paria vajaaksi), Bert- kirjat ja monia muita kirjasarjoja.

Ylä-asteen puolesta tuli luettua mm. Sotaromaani, Sinuhe Egyptiläinen, Nuoren tytön päiväkirja, Pikku Prinssi ja monia muita liittyen moniin koulutehtäviin. Toki taisin mennä usein sieltä missä aita oli korkeimmillaan, olisihan niitä kevyempiäkin vaihtoehtoja kai ollut.

Lukeminen on ollut mulle aina mieluista ja helppoa, joten tykkäsin lukea pitempiäkin kirjoja jo aika nuorena. Kirjoja jotka oikeasti opettaa jotain.

Lukion äidinkielen kursseja vartenkin olisi pitänyt toki lukea kirjoja, mutta koska olin lukenut jo jotain lähes jokaisesta kirjaryhmästä, keskityin mieluummin jaksamaan kolmoistutkinnon yli ja luin vain sen mitä oli pakko jaksaakseni lukea muuta.

Kirjat on ollut mulle myös yksi suuri keino selviytyä. Kun elämässä tapahtuu kaikenlaista pahaa, löytyy jostain kirjasta jokin samaistuttava hahmo aivan varmasti. Näistä hahmoista saa voimaa jatkaa, ihan omanlaistaan vertaistukea.

Näistä kirjoista yksi on Jacqueline Wilsonin Lola Rose. Kiitos tämän kirjan, jaksoin taistella läpi mun viimeiset vuodet tuolla sijaiskodissa. Tämä kirja opetti mut unelmoimaan ja miettimään elämää hieman eri kantilta. Lapsen mielelle sopivaa luettavaa, joka sisältää kuitenkin paljon oikeaa elämää.

Sydämen voima - Baptist de Pape

Sitten on olemassa kirjoja, jotka ovat todella opettaneet mua ajattelemaan. Käymään läpi niitä asioita, jotka ovat tehneet mun lapsuudesta sellaisen jollaisen pienen lapsen elämän ei ehkä pitäisi olla. Esimerkkinä Tommy Hellstenin kirjat. Näitä löytyy mun kirjahyllystä monta.

On olemassa paljon kirjoja, jotka auttavat laajentamaan maailmankuvaa, ajattelemaan monipuolisemmin ja tulemaan viisaammaksi. 

Näitä kirjoja ovat mun mielestä niin erilaiset opiskeluun liittyvät kirjat, elämäntaito-oppaat, kuin myöskin elämänkerrat. Niistä oppii niin paljon! Kun tietää kuinka joku suuri tai vähemmän suuri ihminen on saavuttanut sen mitä on ja että millä keinoin selvinnyt niistä oman elämänsä haasteistaan, saa näistä tarinoista ihan mielettömästi oppia myös omaan elämään.

Kuitenkaan ei pidä väheksyä mitään muutakaan kirjallisuutta. Kuinka moni voi muka väittää ettei olisi oppinut jotain paikannimeä, maailmanihmettä tai kuuluisan superihmisen nimeä esim. Aku ankasta? Minä ainakin oon!

Tämän kirjoituksen kuvituksena on muutamia mun omasta kirjahyllystä löytyviä kirjoja. Niitä on mulla yhden kirjahyllyllisen verran. Ennen mulla oli kaksi kirjahyllyllistä, mutta jouduin luopumaan toisesta puoliskosta edellisen pienen kotini tilanpuutteen vuoksi.

Onneksi nuo kirjat menivät hyvään käyttöön, lahjoitin ne paikkaan jossa niitä pääsee lukemaan niitä todella tarvitsevat ihmiset. Jonain päivänä tahdon kuitenkin kerätä itselleni kirjaston. 

Netflix ja muut on kivoja, mutta tahdon oman versioni kirjoina. Olisi aina joku vanha lemppari tai klassikko luettavana jos tarve iskee.

Postauksen pointtina ei ole varsinaisesti esitellä mun lempikirjoja, koska se on ihan mahdotonta. Kaikki kirjat ovat omalla tavallaan hyviä, enkä osaa oikein valita edes lempigenreäni niistä kaikista.

Kirjat ovat kuitenkin ihan mielettömän suuri osa mun elämää ja olen oppinut niistä paljon. Suosittelenkin lukemista ihan kaikille, jossain muodossaan. Luette sitten mistä aiheesta tahansa, missä muodossa tahansa.

Eihän läheskään kaikki minunkaan lukema ole edes näinkään syvällisesti avattavissa mitä tähän raapustin. Kyllä minä luen hömppääkin. Esimerkiksi Tuija Lehtisen ja Cathy Kellyn kirjoja kuluu varsinkin kesäisin ihan kivasti. Nimenomaan niitä lähes samalla juonella varustettuja hömpänhömppä rakkaustarinakirjoja.

Toisaalta kenenkään ei tietenkään tarvitse lukea. Kuitenkin jos katsot leffan tarinasta jonka tiedät olevan olemassa myös kirjana, menetät melkoisen suuren osan tarinaa katsomalla vain elokuvan. Kirjat kätkee sisälleen niin paljon enemmän yksityiskohtia, mutta samalla myöskin tilaa mielikuvitukselle.

Mutta tämä on vain lukutoukan mielipide. 

😊 

Pauliina